Muistan, kuinka lukiossa yksi opettajistani sanoi, että intohimoni urheilua ja lukuaineita kohtaan oli poikkeuksellinen. Tiesin hänen olevan oikeassa, mutta en vielä täysin ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Jo tuolloin huomasin eläväni kahden maailman välissä: esimerkiksi kirkossa toimiessani sisimpäni kaipasi välillä fyysisyyttä ja urheilullista...

Kauneuden ihannointi pinnallista?

Tekoälyn ylivoima - ihmisen alivoima?

Joskus kuulee puhuttavan Raamatusta ja sen teksteistä vähättelevään tai halveksivaan sävyyn satukirjana. Tässä ei oikeastaan ole mitään uutta. Jo esimerkiksi ensimmäisellä vuosisadalla platonilainen filosofi Kelsos kutsui paratiisikertomuksessa mainittua puhuvaa käärmettä kauniisti sanottuna "vanhojen naisten höpinäksi".