Minua on aina kiinnostanut se, mistä tulemme ja keitä olemme. Miksi meillä on suuria unelmia? Miksi etsimme elämässä syvempää merkitystä kuin pelkkä hengissä säilyminen ja lisääntyminen? Ja miksi meissä näyttää olevan niin paljon mahdollisuuksia sekä hyvään että pahaan?

Millainen valmentaja haluan olla?

Muistan, kuinka lukiossa yksi opettajistani sanoi, että intohimoni urheilua ja lukuaineita kohtaan oli poikkeuksellinen. Tiesin hänen olevan oikeassa, mutta en vielä täysin ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Jo tuolloin huomasin eläväni kahden maailman välissä: esimerkiksi kirkossa toimiessani sisimpäni kaipasi välillä fyysisyyttä ja urheilullista...

Kauneuden ihannointi pinnallista?