Urheilu uskontona ja sodankäyntinä

Urheilun kaupallisuus ja viihteellisyys

Nykyaikainen kilpaurheilu on merkittävä liiketoiminnan alue maailmassa. Etenkin erilaisissa ammattilaisliigoissa (mm. NHL) on kyse isoista rahoista. Näyttävät urheilutapahtumat ovat pohjimmiltaan hyvää viihdettä. Lisäksi urheilu on ottanut myös sosiaalisen media omakseen. Erityisesti fitnessurheilu on keskeisessä roolissa sosiaalisessa mediassa mm. salitreenien ja poseeraamisen muodossa.

Samalla kun urheilu on kaupallistunut ja viihteellistynyt huimaa vauhtia kuluneen sadan vuoden aikana, meiltä on saattanut kadota isompi perspektiivi urheilusta. Nimittäin urheilu on vuosituhansien mittakaavassa ollut läheisessä yhteydessä niin uskontoon kuin sodankäyntiin.

Urheilun juuret sodankäynnissä ja uskonnollisissa rituaaleissa

Varhaisimmat lähteet urheilusta saattavat palata niinkin kauas historiassa kuin nuoremman kivikauden Kiinaan (n. 8000–2000 eKr.). Tuolloin kiinalaiset harrastivat mm. wushua eli eräänlaista kungfun alkumuotoa pystyäkseen taistelemaan vaarallisia eläimiä vastaan. Kiinassa urheiluun yhdistyi jo varhaisessa vaiheessa myös filosofisia ja moraalisia puolia (esim. yin ja yang). Urheilu oli myös myöhemmin kiinalaisessa kulttuurissa läheisessä yhteydessä armeijan koulutukseen.

Myös Euroopassa meiltä löytyy hyvin varhaisia merkkejä urheilusta. Esimerkiksi Kreetalla kehittyi ns. minolainen kulttuuri (n. 3300–1050 eKr.). Minolaiset kehittivät mahdollisesti urheilua kilpailumuotoon sääntöineen. Yksi uskonnollisen rituaalin muoto, joka oli samalla urheilulaji, oli suurta rohkeutta vaativa härkähyppy, jossa hyökkäävää härkää otettiin sarvista ja härän luontaisesti nostaessaan päätään hypättiin sen selkään ja lopulta taakse.

Urheilu Raamatussa

Yleisiä muinaisia urheilulajeja oli myös mm. nyrkkeily ja juoksu. Mielenkiintoista onkin se, että Paavali käyttää Uuteen testamenttiin sijoitetuissa kirjeissään näitä kahta lajia vertauskuvana kristilliselle kilvoittelulle. Myös esimerkiksi voimaharjoittelulle mukaan lukien fitnessurheilu voi löytää vertailukohtia Raamatusta.

Hyvä esimerkki on Tuomarien kirjassa kuvattu hahmo Simson, joka tuli tunnetuksi yli-inhimillisistä voimistaan. Hän mm. tappoi paljain käsin leijonan, repi irti kaupungin portin ovet ja pylväät sekä kantoi todennäköisesti massiiviset ovat vuoren huipulle sekä tappoi sadoittain filistealaisia. Simson oli eräänlainen tuon ajan pyhä mies eli nasiiri, jonka voiman lähteenä toimi juutalaisten Jumala (eli "Herran henki") ja hänen pitkät hiuksensa.

Toki vielä nykyäänkin urheilu on kaupallistumisesta ja viihteestä huolimatta jossain määrin yhteydessä sodankäyntiin ja uskonnollisiin rituaaleihin. Monien valtioiden armeijat käyttävät esimerkiksi urheilua eri muodoissaan edelleen sodankäynnin harjoittelussa apuna. Esimerkiksi Suomessa varusmiesten kuntoa testataan cooper-testin avulla. Myös esimerkiksi Shaolin munkit yhdistävät buddhalaisia elementtejä taistelulajeihin.

Urheilu edelleen keino kehittää henkisiä ja hengellisiä ominaisuuksia?

Viihteellisen ja kaupallisen urheilun keskellä onkin hyvä muistaa urheilun laajempi aatehistoriallinen konteksti. Urheilulla on ollut historian eri vaiheissa hyvin läheinen suhde nimenomaan henkisten ja hengellisten ominaisuuksien kehittämiseen. Ihminen onkin pohjimmiltaan hengellis-psyykkis-fyysinen kokonaisuus.

Nykytutkimustenkin mukaan fyysinen hyvinvointi ja hyvä suorituskyky (mukaan lukien mm. lihasmassa) vaikuttaa myös myönteisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Senkin vuoksi tiukka mustavalkoinen jako urheilun ja esimerkiksi syvempien henkisten ja hengellisten ominaisuuksien välillä on keinotekoinen.

Näin ollen urheilun kaupallistumisen ja viihteellistymisen keskellä on hyvä myös muistaa urheilun historialliset juuret ja monitasoinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja suorituskykyyn. Urheilua voisikin pitää oikeastaan yhtenä parhaista tavoista kehittää myös henkisiä ja hengellisiä ominaisuuksia.

Lähteenä käytetty mm. Sport in Ancient Times (2007); Nigel B. Crowther; Norman: University of Oklahoma Press.