Onko Gladiaattori-elokuvassa filosofiaa ja teologiaa?

Gladiaattori-elokuvan hengellinen ulottuvuus

Olet ehkä nähnyt useita Oscar-palkintoja voittaneen Gladiator-elokuvan (2000). Kyseinen elokuva on vaikuttava kokemus ja esimerkiksi sen ääniraidalle kuuluvat musiikkikappaleet, kuten Now We Are Free, ovat eläneet omaa elämäänsä elokuvan jälkeen. Esimerkiksi kyseinen kappale voi tulla vastaan sinfoniakonsertin lisäksi vaikkapa TikTok-videoissa – ainakin omaan syötteeseen se on useamman kerran eri muodoissaan löytänyt tiensä.

Oletko kuitenkaan ajatellut, että kyseinen elokuva voisi sisältää uskonnollista tai filosofista vertauskuvallisuutta? Itse asiassa uskon, että nimenomaan elokuvan hengellinen ulottuvuus on juuri se tekijä, joka selittää sen suosion. Uskaltaisin jopa sanoa, että tarina sisältää vahvaa Kristus-symboliikkaa. Jotta pystyn perustelemaan väitteeni, sukelletaan hetkeksi elokuvan juoneen ja tarinaan (varoitus juonipaljastuksista).

Elokuvan päähenkilönä toimii Maximus – menestynyt Rooman valtakunnan kenraali. Elokuvassa hän palvelee kuuluisaa historiastakin tuttua Rooman keisaria Marcus Aureliusta (n. 120–180 jKr.), joka tuli tunnetuksi myös stoalaisena filosofina. Keisarin murhan myötä Maximus joutuu kuitenkin maanpakolaiseksi ja hänen perheensä surmataan poliittisista syistä. Maximus nimittäin oli niin läheinen keisarin kanssa, että keisarin poika Commodus koki hänet uhaksi omille valtapyrkimyksilleen.

Kaiken menettäneenä Maximus myydään orjaksi ja hän päätyy lopulta gladiaattorikouluun ja gladiaattoriksi. Erinomaisten sotataitojensa ja mielenlujuutensa kautta hänen maineensa gladiaattorina kasvaa jopa siinä määrin, että Maximuksen arkkivihollinen ja uusi Rooman keisari Commodus alkaa vähitellen kiinnittää häneen huomiota. Elokuva päättyy ikoniseen kamppailuun Rooman valtakunnan tyranniaan ajaneen Commoduksen ja Rooman valtakunnan uutta toivoa edustavan Maximuksen välillä. Vaikka Maximus joutuu uhraamaan itsensä taisteluun, uusi toivo lopulta voittaa.

Mitä syvempää elokuva ja sen tarina sitten kertovat?

Ensinnäkin Maximuksessa voi ainakin ajoittain nähdä myös mm. stoalaisen filosofian vaikutusta. Maximus nimittäin suhtautuu etenkin gladiaattorina moniin vastoinkäymisiin sekä kuoleman kohtaamiseen hyvin suurella tyyneydellä. Tosin on vaikeaa sanoa, johtuuko tyyneys nimenomaan asioiden stoalaisesta hyväksymisestä sellaisina kuin ne ovat vaiko kaiken menettäneen ihmisen kyynisyydestä.

Mahdollinen stoalainen tendenssi ei kuitenkaan johda siihen, että Maximus olisi täysin apaattinen tai tunteidensa herra. Hän myös elokuvassa joutuu mm. järkytyksen ja katkeran vihan valtaan, mikä tuo elokuvan hahmoon uskottavuutta ja kiinnostavuutta. Täydellinen elokuvan sankari on harvoin tai tuskin koskaan kiinnostava.

Toiseksi elokuvasta löytyy myös suoria viittauksia antiikin Kreikan mytologiaan. Maximus esimerkiksi rohkaisee sotilaitaan sillä, että jos he kuolevat taistelussa, he tulevat kuitenkin löytämään itsensä paratiisinomaisesta tuonpuoleisesta eli Elysiumista. Näyttää myös siltä, että elokuvan lopulla Maximus itse pääsee tapaamaan murhatun perheensä nimenomaan Elysiumissa.

Kolmanneksi elokuvassa voi myös nähdä syvää Kristus- tai Buddha-symboliikkaa, joka voi olla tahallista tai tahatonta. Nimittäin Kristuksen ja Buddhan eri vaiheet muistuttavat hämmentävällä tavalla Maximuksen elämän vaiheita:

• Niin Maximus, Kristus kuin Buddhakin ovat alkuvaiheessa merkittävässä ja hyvässä asemassa: Maximus menestyneenä keisarina, Kristus ennen syntymäänsä osana kolmiyhteistä Jumalaa (ns. kristillinen pre-eksistenssioppi) ja Buddha hedonistiseen elämään uponneena prinssinä.
• Kaikille kolmelle tapahtuu järkyttävä tai merkittävä muutos: Maximus menettää perheensä ja sotilasarvonsa (sekä melkein henkensä); Kristus syntyy Jumalana ihmiseksi elämään, kärsimään ja kuolemaan; Buddha taas eksyy pois aidatusta hovista ja järkyttyy elämän raadollisuudesta nähdessään suunnatonta kärsimystä.
• Lopulta jokainen kolmesta voittaa eri tavoin kärsimyksen ja kuoleman kahleet tuoden pelastuksen isolle joukolle ihmisiä: Maximus voittaessaan ikonisen taistelun Commodusta vastaan luovuttaa vallan ennen kuolemaansa senaatille; Kristus voittaa ylösnousemuksellaan kuoleman ja pahuuden kahleet seuraajiaan varten; Buddha taas saavuttaa lopulta valaistuksen ja haluaa jakaa sen myös muille opettaen 45 vuoden ajan ennen kuolemaansa.

Koska tällaiset tarinat ovat kautta vuosituhansien puhutelleet jopa miljardeja ihmisiä, uskallan väittää, että gladiaattorielokuvan suosion yhtenä syynä on sen syvä hengellinen ulottuvuus, joka resonoi yleisinhimillisellä tasolla. Kyseisen elokuvan tarina ja päähenkilö edustavat toisin sanoen eräänlaista yleisinhimillistä kasvua syvempään ja hengelliseen todellisuuteen. 

Siinä on keskeistä usein kulttuurista riippumatta ajatus siitä, että pelastaja tulee erilaisten tragedioiden kautta meille samaistuttavaksi hahmoksi. Onhan yksi inhimillistä elämää määrittävä tekijä nimenomaan se, miten opimme pärjäämään elämän ajoittaisen traagisuuden ja elämään kuuluvan väistämättömän kärsimyksen kanssa. Koska pelastaja itse on käynyt nämä samat tragediat pahimmissa muodoissaan läpi, hän kykenee auttamaan meitä, joita koetellaan, kuten Uuteen testamenttiin kuuluvassa Heprealaiskirjeessä sanotaan.

Oikeastaan pelastajahahmo ei ainoastaan auta meitä selviämään tragedioista, hän voi parhaimmillaan kääntää ne jopa edukseen ja meidän eduksemme. Tällainen filosofinen ja teologinen malli tarjoaa myös erinomaisen ihanteen, jossa mekin voimme yrittää pelkästään kärsimysten kanssa pärjäämisen sijaan kääntää ne meidän eduksemme. 

Kokemukseni mukaan tällaisesta elämänasenteesta löytyy hyvin syvä vahvuus ja viisaus elämään. Koska kyse on niin olennaisesta asiasta elämässämme, on se yksi iso syy nähdäkseni myös sille, miksi jaksamme katsoa ja aina uudelleen innostua samasta tarinasta vaikkapa Gladiaattori-elokuvan muodossa.