Oi kuunteleminen - tuo jalo ja ylevä hyve!

Kuuntelemisen jalo hyve

Kuunteleminen – ah, tuo jalo hyve ja taito. Tälle kullanarvoiselle hyveelle on aina kysyntää. Eikä nykyaika tee siihen lainkaan poikkeusta - päinvastoin. Elämme aikaa, jolloin suuri osa haluaa tulla kuulluksi ja ennen kaikkea nähdyksi. Sosiaalinen media on mahdollistanut aivan uudella tavalla jatkuvan huomion hakemisen. Ajoittain sosiaalinen media näyttäytyykin valitettavan usein epäsosiaalisena mediana - epämääräisenä kakofoniana, jossa haetaan samanmielisten hyväksyntää ja lytätään eri tavoin ajattelevia. 

Joskus tosin sosiaalisessa mediassakin törmää aidoilta vaikuttaviin ihmisiin. He antavat itsestään myös sen kuvan, että he ovat aidosti kuunnelleet muita ihmisiä ja pyrkivät aitoon vuorovaikutukseen. Tällainen on kuin raikas tuulahdus tai virkistävä aamukaste. 

Aitoon kuuntelemiseen nimittäin sisältyy syvä salaisuus: halu aidosti pyrkiä ymmärtämään toista ihmistä. Halu ymmärtää toista ihmistä taas tulee lähelle lähimmäisen rakkautta. Tai paremmin sanottuna on sen yksi muoto. Oikeastaan kuunteleminen on siis jalo hyve ja taito.

Uskoisinkin, että maailmassa olisi paljon enemmän onnellisuutta ja vähemmän pahuutta sekä konflikteja, jos aitoa kuuntelua pyrittäisiin lisäämään. Monet riidat ja konfliktit nimittäin rakentuvat tahalliselle tai tahattomalle väärinymmärrykselle. Siksi aito halu kuunnella ja ymmärtää voisi sammuttaa konfliktien kipinät jo alkuunsa.

Lisäksi jo pelkästään kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen voi olla toiselle ihmiselle äärimmäisen myönteinen ja vapauttava kokemus. Hän saattaa esimerkiksi saada omat ajatukset ja tunteensa paremmin hahmotettua. Tai sitten hän vaikkapa löytää tai oivaltaa rakentavassa vuorovaikutuksessa jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Kuuntelemisen lahjat ovat monet. Pohjimmiltaan kuunteleminen on siten myös lahjaa.

Miksi kuuntelu on haasteellista?

Aito kuuntelu on kuitenkin haasteellista, koska se vaatii ensinnäkin nöyryyttä. Kuuntelijan on annettava tilaa toiselle ihmiselle olla valokeilassa. Aito kuuntelu onkin kovin itsekeskeiselle ihmiselle lähes mahdotonta.

Toiseksi aito kuuntelu vaatii itsekuria. On pystyttävä kaiken ärsyketulvan keskellä (esim. älypuhelimet) kiinnittämään kaikki huomio toiseen ihmiseen sekä hänen tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa.

Kolmanneksi aito ja hyvä kuuntelu vaatii myös jonkin verran älykkyyttä tai viisautta. On osattava esittää hyviä tarkentavia kysymyksiä ja yritettävä yhdessä kertojan kanssa pyrkiä löytämään totuus - tai ehkä vielä paremmin sanottuna on annettava kertojan itsensä löytää totuus.

Neljäs ja kaikkein tärkein ominaisuus hyvässä kuuntelussa on aidosti toisesta välittävä rakkaus. Lähimmäisen rakkauden tulisikin aina ikään kuin värittää koko keskustelua. Ilman rakkautta kuuntelu ja tarkentavien kysymysten esittäminen uhkavat muuttua kuulusteluksi – huonossa mielessä.

Hyvä kuuntelija saa lahjoja 

Kuunteluun sisältyy myös upeita lahjoja kuuntelijalle itselleen. Ensinnäkin on upeaa sukeltaa toisen ihmisen ajatusmaailmaan. Se on parahimmillaan kuin uuden todellisuuden löytyminen. Hyvä kuuntelija saattaa nimittäin saada aavistuksen siitä, kuinka jokaisen meistä sisälle kätkeytyy ikään kuin moniulotteinen ja kiehtova pieni universumi.

Toinen kuunteluun kuuluva lahja on luonnollisesti uuden oppiminen. Aidosti kuuntelemalla voi oppia paljon hyödyllisiä ja tärkeitä asioita. Kukaan ei tiedä kaikkea, mutta kaikki tietävät jotain.

Kolmanneksi aidossa kuuntelussa on jotain maagista. On upeaa esimerkiksi rakentavassa ja kunnioittavassa hengessä yhdessä yrittää löytää totuus ja uusia näkökulmia.

Neljänneksi hyvä kuuntelija tekee itsestään mielenkiintoisen. Hän on kuunnellessaan usein paljon mielenkiintoisempi kuin itsestään puhuessaan.

Harjaantukaamme siis kuuntelun jalossa taidossa! Tuota hyvettä voi tuskin liikaa ylistää.