Mitä on hyvä elämä?

Antiikin perintö

Jo antiikin kreikassa filosofien yksi päämäärä oli saavuttaa hyvä elämä. Usein tähän päämäärään pyrittiin erilaisten elämäntapojen ja ajatusmallien kautta eli toisin sanoen filosofian avulla. Antiikissa kehittyikin monia eri filosofisia koulukuntia, jotka pohtivat hyvän elämän lisäksi myös mm. kosmologiaa ja sielun olemusta.

Monen filosofin ja koulukunnan mukaan hyvä elämä rakentuu ennen kaikkea jollain tapaa hyveellisen elämän varaan. Kun ihminen esimerkiksi etsii elämään syvempää viisautta ja ymmärrystä, on sekin hyveellistä. Samoin hyveellistä on esimerkiksi saada oma tunne-elämä jonkinlaiseen hallintaan. Esimerkiksi filosofi Aristoteleen mukaan ihmisen olisi hyvä välttää tunteissa erilaisia ääripäitä, kuten esimerkiksi suurta raivoa tai vihaa tai täyttä pessimismiä. Lyhyesti sanottuna hyvä elämä merkitsi usein antiikin filosofeille jonkinlaista mielen hallintaa ja rauhaa.

Myös juutalaiskristillisessä perinteessä etsittiin antiikissa hyvää elämää, vaikka sitä harvemmin sanottiin näin suoraan. Juutalaiskristillisessä perinteessä hyvä elämä muodostui ennen kaikkea läheisestä ja kunnioittavasta suhteesta Jumalaan. Myös hyvän tekeminen etenkin kärsiville oli ja on edelleen juutalaiskristillisyyden kulmakiviä.

Vaikka hyvän elämän sisältö juutalaiskristillisyydessä hieman poikkeaakin antiikin filosofien ajatusmalleista, yhdistävänä tekijänä voi pitää nimenomaan ihmisen omaa ajatusmaailmaa tai tunne-elämää. Hyvä elämä säteilee ulospäin mm. sisäisestä viisaudesta, rauhasta ja/tai rakkaudesta. Samansuuntaisia näkökulmia hyvään elämään löytyy myös muista uskonnoista, kuten esimerkiksi buddhalaisuudesta.

Se mitä nykyisin sanomme länsimaiseksi kulttuuriksi, perustuukin hyvin pitkälle antiikin kreikkalaisen filosofian ja juutalaiskristillisyyden aatteelliselle perustalle. Edelleen länsimaisessa kulttuurissa painotetaan mm. heikommista huolehtimista sekä rauhaa ja rakkautta eri muodoissaan perustana hyvälle elämälle. Viime vuosina esimerkiksi nuorten ja etenkin nuorten miesten parissa niin stoalaisuus kuin kristillisyyskin on herättänyt kiinnostusta. Ehkä näiden suhteen elämmekin jonkinlaista uudelleen tulemisen tai renesanssin aikaa.

Kultainen keskitie

Olen myös itse tässä suhteessa länsimainen. Uskon vahvasti siihen, että hyvän elämän syvin merkitys ja sisältö rakentuu esimerkiksi hyveiden ja yhteyden perustalle. Suurimpia onnen hetkiä elämässäni ovat olleet merkitykselliset tilanteet, joissa olen pystynyt auttamaan toista ihmistä tai esimerkiksi kokenut yhteyden Jumalaan tai toiseen ihmiseen. Myös esimerkiksi loistava taide, upeat urheilusuoritukset tai luonnon kauneus ovat poikkeuksellisella tavalla innoittaneet sydäntä. Samoin muilta saamani kannustus ja kauniit sanat ovat tuoneet paljon iloa. Sen sijaan ikävimmät ja pahimmat tilanteet ovat olleet esimerkiksi niitä, joissa olen loukannut muita ihmisiä tai periaatteitani tai toiminut intuitioni vastaisesti.

Vaikka arvotankin siten esimerkiksi hyveitä korkealle hyvän ja onnellisen elämän perustana, on minusta myös esimerkiksi riittävällä taloudellisella toimeentulolla, terveydellä, nykyajan teknologialla jne. oma merkityksensä. Vaikka esimerkiksi sairaus, köyhyys tai jokin muu kärsimys voi viedä meidät lähemmäs elämän syvempää merkitystä tai Jumalaa, en pidä niitä tavoiteltavina olotiloina hyvälle elämälle.

Etenkin liian suuren tuskan ja kärsimyksen keskellä voi myös käydä niin, että yhteys omaan itseen, Jumalaan ja muihin katkeaa. Sama vaara piilee nähdäkseni myös äärimmäisessä hedonismissa. Oikeastaan pelkkää nautintoa metsästävältä ihmiseltä voi kadota yhteys omaan itseen, omiin korkeampiin arvoihin tai esimerkiksi lähimmäiseen. Pahimmillaan hedonismiin täysin uppoutuneen ihmisen jumalaksi tulee lopulta oma mielihyvä, joka ei pysty pelastamaan etenkään pahalta päivältä.

Ehkäpä siten yksi hyvän edellytys on tasapaino elämän suhteen. Sellainen tasapaino, jossa on sopivasti kärsimystä ja sopivasti nautintoa tai menestystä. Onhan elämä ikään kuin aaltoileva meri, jossa ajoittain tulee aallonpohjia ja ajoittain aallonharjoja. Kunhan kumpaankaan ei jumiudu liikaa, voi mukana säilyä myös omaan sydämeen talletettuna syvä viisaus, rauha, rakkaus ja hyvyys itsen, Jumalan ja lähimmäisten suhteen.