Kristinuskon keskus: ihmisuhri ja muinaisroomalainen kidutusväline?

Poikkeuksellinen risti ja ihmisuhri

Ehkä kaikkein tunnetuin kristillisyyden symboli on risti. Se on arkipäiväistynyt vuosisatojen ja -tuhansien aikana niin paljon, että harvemmin pysähdymme pohtimaan sen merkitystä. Joskus on kuitenkin hyvä astua ulos omista ennakko-oletuksista ja kuplasta pohtimaan, mistä on oikein kyse.

Risti on uskonnon symbolina itse asiassa hyvin poikkeuksellinen. Se ei symboloi vain muinaisroomalaista kidutusvälinettä eli ristiinnaulitsemista, vaan myös ainakin jollain tasolla ihmisuhria. Toisin kuin monissa muissa mm. muinaisen juutalaisuuden ympäröimissä uskonnoissa, ihmisuhrit eivät kuitenkaan kuuluneet juutalaiseen tai kristilliseen kulttiin sellaisenaan.

Ennemminkin tilanne oli päinvastoin. Raamattu yleisesti ottaen suhtautuu kielteisesti mm. sellaisiin muinaisiin paikallisiin kultteihin ja uskontoihin, joissa harjoitettiin ihmisuhreja. Esimerkiksi muinaisjuutalaisia lakeja sisältävässä Leviticuksessa (20:1–3; Kirkkoraamattu 1992), joka on osa Pentateukkia eli viiden Mooseksen kirjan kokoelmaa, todetaan:

"Herra sanoi Moosekselle: Sano israelilaisille: Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen uhraa lapsensa Molokille, hänet on surmattava; sen seudun väki kivittäköön hänet hengiltä. Näin minä käännyn häntä vastaan ja poistan hänet kansansa keskuudesta, koska hän on uhrannut lapsensa Molokille ja siten saastuttanut minun pyhäkköni ja häpäissyt minun pyhän nimeni."

Iisakin uhraus

Pentateukissa muinaisten juutalaisten Jumala myös näyttää koettelevan valitsemiaan ihmisiä, kuten Aabrahamia, ihmisuhrin kautta. Esimerkiksi hyvin tunnettuihin kertomuksiin kuuluu mm. Iisakin eli Aabrahamin ikään kuin ihmeenkaupalla saaneen pojan "uhraaminen". Tämä tarina on kerrottu niin ikään Pentateukkiin kuuluvassa Genesiksessä.

Kyseisessä tarinassa Jumalan kerrotaan nimenomaan koettelevan tai testaavan Aabrahamia ja tämän lojaliteettia. Jumala antaa tälle käskyn uhrata ainoan ja rakkaan poikansa. Juuri kun Aabraham on suorittamassa uhritoimitusta, tarinan mukaan enkeli kuitenkin estää sen ja uhriksi valikoituu paikalla oleva oinas Iisakin sijaan. Palkinnoksi lojaliteetistaan Aabraham saa Jumalalta mm. sellaisen siunauksen, että hänen jälkeläistensä määrä tulee olemaan lukematon ja koituu siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

Eläinuhrit muinaisjuutalaisen kultin osana

Erilaisista eläinuhreista tuleekin vähitellen myös muinaisjuutalaisen kultin osa. Esimerkiksi myöhemmin rakennettavissa Jerusalemin kahdessa eri ajalta peräisin olevassa temppelissä harjoitettiin eläinten uhrausta osana jumalanpalvelusta. Vasta Jeesukseksen persoonan ympärille syntynyt kristinusko ja Rooman voitto juutalaiskapinasta vuonna 70 lakkauttivat kulttiin liittyvät eläinuhrit.

Kristillisyydessä muinaisjuutalaiseen uhriin liittyviä tapahtumia tulkittiin siten, että ensinnäkin Iisak toimi eräänlaisena esikuvana tulevalle Kristukselle, joka oli Matteuksen evankeliumin mukaan myös Jeesuksen sukulainen. Tällä kertaa tuo ihmisuhri kuitenkin toteutui, koska kristillisen tulkinnan mukaan siinä ja oikeastaan Jeesuksessa Jumala itse uhrasi itsensä ihmisten puolesta.

Käytännössä tämä tarkoitti myös sitä kristityille, että mm. eläinten uhraamiseen kuuluva kultti koki muutoksen: Jeesus oli ikään kuin kertakaikkinen uhri, joka saavutti vielä enemmän kuin muinaiset eläinuhrit ja teki ne tarpeettomiksi. Iisakin ja eläinten uhraaminen oli siis ikään kuin johtanut kulminaatiopisteeseensä, jossa Jumala uhrasi itse itsensä inhimillisessä Jeesuksessa. 

Toisin sanoen juutalaiskristillinen uskonto ja perinne eivät tämän valossa tähdänneet ihmisuhriin sen perinteisessä mielessä, vaan ennemmin Jumalan itse itsensä uhraamiseen ihmisten puolesta ja jotta heidän heidän ei tarvitsisi kuolla. Kun siis monissa muinaisjuutalaisia ympäröivissä kulttuureissa jumalat edellyttivät ihmisuhria, juutalaiskristillisyydessä Jumala asettikin itsensä uhriksi ihmisten puolesta. Siten juutalaiskristillinen uhriteologia on täysin päinvastainen kuin monissa muinaisissa kulteissa ja uskonnoissa. 

Jeesuksessa tapahtunut Jumalan uhri oli myös uuden eläin- ja ihmisuhrittoman aikakauden alku. Kehitys uskonnon sisällä oli johtanut siihen, että Jumala ei enää näyttänyt edellyttäneen eläinuhrejakaan. Voisikin jopa sanoa, että juutalaiskristillinen perinne on historiallisesti tarkasteltuna tässä mielessä johtanut koko ajan armollisempaan suuntaan. Ehkä ei olekaan niin, että asiat historiassa menevät laajemminkaan jatkuvasti huonompaan suuntaan. Sanoisin jopa päinvastoin. En itse esimerkiksi haluaisi missään nimessä elää muussa ajassa kuin nykyisessä modernissa suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa on tarjolla mm. hyvinvointiyhteiskunta ja modernit lääkkeet sairauksiin. 

Tosin uhraaminen on edelleenkin jossain mielessä läsnä kristillisyydessä. Nimittäin Jeesuksessa tapahtunutta uhraamista edelleen nykyäänkin muistellaan kirkoissa ympäri maailmaa mm. joka sunnuntai pidettävissä ehtoollisjumalanpalveluksissa eli messuissa. Niiden keskiössä oleva ehtoollinen muistuttaa Jeesuksen antamasta uhrista ja tuon muiston kunniaksi mm. syödään Kristuksen "ruumis" (eli ehtoollisleipä) ja juodaan hänen "verensä" (eli ehtoollisviini).

Tulevat uhrit

Näin ollen uhraaminen on ollut ja se on edelleen (ainakin muistamisena) kristinuskon keskiössä. Siksi ei ole ihme, että nimenomaan kaikkein täydellisin ja lopullinen uhri on kuvattu sen symbolissa eli ristissä. Samalla kun risti kuvastaa siihen liittyvää monimuotoista uhrauksen historiaa ja teologiaa, sen voi ajatella kertovan myös jotain enemmän.

Tuo roomalainen kidutusvälinen voi muistuttaa myös Jeesuksen sanoista seuraajilleen Johanneksen evankeliumissa: "Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Toisin sanoen risti ei kerro vain menneisyydestä, vaan se osoittaa myös tulevaan. 

Se kertoo siitä, että elämä etenkään kristittynä ei ole aina tässä maailmassa aina helppoa. Kristityt nykyisinkin tulevat globaalissa mittakaavassa usein pilkatuksi ja vainotuksi – samoin kuin kristittyjen Mestari eli Kristus. Kristityt lieneekin maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä ja siten he usein seuraavat hyvin konkreettisesti Jeesuksen jalanjälkiä.

Näin ollen uhri ja uhraaminen näyttää olevan läsnä myös nykyisessä kristillisyydessä vahvasti. Lieneekö niin, että vasta tuonpuoleisessa kaikki uhrit loppuvat? Voi hyvin olla, mutta kristillisestä näkökulmasta ainoa ja lopullinen sekä kaikkien ihmisten vapauttamisen mahdollistanut uhri on jo tapahtunut, kun Jumala itse uhrasi inhimillisessä Jeesuksessa itsensä.